No nyt on Nemo sitten aloittanut varsinaisen sosiaalisen elämän. Se on Nemosta huippuhauskaa! Ovathan toiset koirakaverit NIIN kivoja! Olemme käyneet jo monta kertaa koirapuiston pienten puolella. Nemo herättää aina suurta ihastusta, niin reippaasti hän kavereita tervehtii, pyytää leikkiin ja sitten juoksee niin nopeasti ympäri puistoa, etteivät isommat pysy perässä. Kivoja kavereita ovat olleet mm. cairninterrieri Viivi 6kk, chihut Toto ja Onni, basenji Nelli, ranskanbuldogit Unto 4kk ja äitinsä (nimi hukassa) ja monet muut. Myös hihnassa haistelu on nyt sitten meillä sallittua pohdintojen jälkeen, ja on minullekin mukavaa jutella koirajuttuja melkein joka lenkillä, täällä on hirveän paljon koiria, nyt sen vasta oikein tajuan. Ja miten paljon enemmän itselläni onkaan sosiaalisia kontakteja nyt koiran myötä. Ihanaa.
Sellainen juttu vaan vähän vaivaa, että mitä enemmän tapaan pieniä koiria omistajineen, sitä useampia kauhutarinoita kuulen raadelluista pikkukoirista. Kamalaa! En tosiaan aikaisemmin tajunnut, miten yleistä se on. Perhoskoiriakin tuntuu menehtyneen iso joukko isompien hampaisiin. Useat tarinat ovat sellaisia, että koira ja omistaja kävelevät kaikessa rauhassa kadulla, kun lähistöllä kävellyt iso koira riistäytyy omistajansa hallinnasta ja käy suoraan kiinni pienen koiran niskaan, ilman että kukaan ehtii ja voi tehdä mitään. Ja se on sitten henki pois tai ainakin reissu eläinsairaalan teho-osastolle. Ihan järkkyä. Melkein näiden lukuisen kertomusten myötä voisi alkaa todella pelätä ja linnottautua neljän seinän sisään. Mutta ei sitä vaan voi elää niin. Koitan säilyttää luottamuksen ja toivoa parasta. Kyllä päässä on tietynlainen toimintamalli vaaratilanteen varalle (Nemo syliin ylös, itse huudan ja koitan potkia isoa koiraa) ja kieltämättä on mieleen tullut, pitäisikö lenkeillä olla jotain kättä pidempää mukana (raippa? pippurisuihke?), mutta ei sitä vaan voi elää peläten pahinta. Maailmassa tapahtuu kauheita asioita, ei siinä pelko auta. Voinhan joutua auto-onnettomuuteenkin. Tai liukastua ja kaatua ja lyödä pääni. Samoin Nemon elämässä on riskejä, osa johtuen sen pienestä koosta, ja niiden kanssa on vaan elettävä. Tietenkin voi omallakin käytöksellä koittaa minimoida riskejä (kiertää isot vihaiset koirat kaukaa ja ottaa jo varmuudeksi Nemon syliin jne.)
Nemo on taas kasvanut jonkun verran, vaikka selvästi kasvu alkaa jo pikkuisen hidastua. Tuoreet lukemat ovat 2620g. Kohta loppuu keittiövaa'an asteikko (max. 3kg - mittakulho 220g), sitten täytyy tyytyä punnitsemaan tavallisessa digivaa'assa ja lukemat eivät olekaan enää niin tarkkoja.
Tällä hetkellä Nemo on meidän "eskari-ikäinen" eli hammasrivistössä on komeat aukot, melkein kakki etuhampaat ovat nyt tippuneet ja uudet vasta kasvamassa. Ilmeisesti hampaiden vaihtumisesta johtuen korvat vinksottavat miten sattuu, usein ovat sivulla tai takana luimussa. Jännityksellä odottelemme, miten ne sitten lopulta asettuvat.
Tuntuu, että Nemo olisi myös jo pikkuisen rauhoittunut. Ei ole enää sellaista tolkutonta riehumista ja koheltamista. Se uskookin jo paremmin, mm. ei yritä enää tulla yläkertaan, hurraa! Myös sisäsiisteydessä tapahtuu edistystä, se tekee jo melkein kaikki tarpeensa ulos. Öisin saattaa tehdä sisällekin, jos en herää sen tassutteluun. Jos herään, päästän sen takapihalle tarpeilleen. Koulutushetkiä Nemo edelleen rakastaa, voi kun itsellä riittäisi jaksamista ja aikaa kouluttaa joka päivä vähäsen. On kiva myös opettaa pieniä temppuja, mm. tassua antava koiruus on niin söpö :)
Meidän 4-vuotiasta Pihlaa on täytynyt alkaa vähän enemmän vahtia Nemon kanssa. Ovat melko erottamaton parivaljakko, koko ajan könyävät yhdessä. Suurimman osan aikaa menee ihan hyvin, mutta välillä Pihla haluaisi halia vähän liikaa tai vaikkapa koristella Nemoa erinäisin nauhoin ja koristein. Kyllä Nemo sitten sanookin, kun ei enää tykkää. Mutta suurimmaksi osaksi se itsekin hakeutuu Pihlan kanssa leikkimään ja Pihla sitten jaksaakin meistä pisimpään hauvaa leikittää. Ja hyvin hän kyllä Nemoa käsitteleekin, on selvästi meidän lapsista eniten koiraihminen. Nyt Pihla onkin alkanut miettiä, että haluaisi osallistua Nemon kanssa Lapsi ja koira -kilpailuun jossain match showssa. Katsellaan tässä talven mittaan, josko tuo onnistuisi!
Päivän kuvissa Nemo jo vähän pieneksi käyneessä sadepuvussaan, jota inhoaa. Kuvissa näkyy hyvin myös korvien tämänhetkinen asento!
