Tokoilua

Tänä syksynä olisi tarkoitus keskittyä näyttelyjen sijasta tokoiluun. Pääsimme viimeinkin Koivukylän koiraharrastajien koulutusryhmään, joka tosin nyt alkuunsa kestää vain viisi kertaa ja teoriatunnin... Teoria ja kaksi ensimmäistä tuntia ovat nyt takana. Teoria oli ihan mielenkiintoista, sellaista perusasiaa. Ensimmäisellä varsinaisella kerralla oli aivan järkyttävä sade ja Nemoa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa olla koulutuskentällä. Anovasti se vain katsoi minua kuin sanoakseen: "Vie mamma minut pois täältä!" Työvoitto oli, kun sain sen hieman leikkimään. Oli kuitenkin ankeaa ja mietin, mitä tästä tulee. Onneksi toinen kerta viime sunnuntaina oli jo sitten PALJON parempi, kun aurinko paistoi ja maakin oli kuiva. Itse asiassa Nemo taitaa olla ryhmämme tähtioppilas :) Kontakti sillä on tosi hyvä ja tykkää kyllä oppia uutta, kun vaan hihnan toisessa päässä osaisi opettaa! Sinänsä tuolla ei ole ollut meille mitään varsinaisesti uutta, mutta intoa ja ideoita sieltä kyllä saa. Harjoiteltu on kontaktia, luoksetuloa, paikalla oloa, maahan menoa, sivulle tuloa... Ja kaikessa harjoittelussa on ollut joku "jippo", ei vaan siis sellaista tylsää toistamista. Esimerkiksi maahanmenoa harjoiteltiin leikkimällä koiran kanssa ja sitten yhtäkkiä syöksähtämällä maahan, samalla käskysana. Tarkoituksena saada nopea maahanmeno. Ihan hyvä harjoitus, tosin Nemo tuolla kentällä leikkii aika huonosti, hirveästi olisi hajuja, joita koittaisi haistella. Namilla toimii paremmin ja jättää haisteluyrityksen. Toivottavasti jossain vaiheessa oppii, että tuolla ei haistella vaan leikitään mamman kanssa :)

Lisäksi olemme saaneet tehtävän opettaa koiralle jonkun erikoistempun, joka pitäisi esittää vikalla koulutuskerralla. Olemme alkaneet harjoitella jalkojen välistä pujottelua :) Ekan jalan alta osaa jo mennä, toka vähän takkuaa... mutta eiköhän se tästä. Tuntuu, että välillä Nemo unohtaa aivan, miten sen namin saa, ja alkaa kokeilla kaikkea mahdollista. Ihan erilainen, kuin edellinen koirani. Se oppi asiat suht nopeasti ja sitten toisti ne melko pomminvarmasti lopun ikäänsä. Nemo oppii asian myös nopeasti ja luulen sen jo osaavan tietyn asian, sitten yhtäkkiä tekeekin jotain ihan muuta. En tiedä, onko tuo tyhmyyden vai viisauden merkki? Tuntuu vähän siltä, että Nemo aina erikseen miettii, miten helpoiten namin saisi tai kannattaako juuri tällä kerralla totella. No joo... hirveän tottelevainenhan tuo yleisesti ottaen on, ihan äänensävyjäni kuuntelee ja esim. lenkillä voin pitää vapaana, ottaa heti kontaktin ja tulee vierelle, kun pyydän.

Vantaa 5.9.2009

Nyt on osunut tiukkoja tuomareita kohdalle. Vaikka toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että saa sitä tiukka ollakin ts. ei ERIä tarvitsee antaa, jos ei tuomari todella katso koiran olevan ERINOMAINEN. Koitamme siis olla tyytyväisiä toiseen EH:n peräkkäin :) Eipä taaskaan esim. yksikään phalène-nartustakaan saanut ERIä (sama juttu ed. näyttelyssä). ROP oli Babbler's Atlantis, kuten SKKY:n täyttelyssä viikkoa aikaisemmin.

Tuomari: George Kostapoulos, Kreikka
Tulos: JUN EH1
Arvostelu: masculine well bodied for age, a bit squer in proportion, head could be more elegant, dark eyes, correct ears, good bones and feet, well angulated rear, sound mover, tail too much over topline

Nyt pidetään muutaman kuukauden näyttelytauko, Messariin joulukuussa mennään varmaan ihan tunnelman vuoksi :)

SKKY:n erikoisnäyttely Helsinki 30.8.2009

Vietimme taas mukavan näyttelypäivän, oli kiva nähdä tuttuja ja uusia koiria ja ihmisiä. Hesperian puisto oli vähän ahdas näyttelypaikka, onneksi ei sentään satanut, niin kuin aamulla ensin vähän näytti... Pikkuisen olivat kehät liukkaat ja mutaiset edellisen yön sateen jäljiltä.

Tuomari: Jan Törnblom, Ruotsi
Tulos: JUN EH1
Arvostelu: Bra storlek. Välplacerade öron. Bra bett. Bra ögon. Något kort hals. Framskulet (?) skulderparti. Fin rygg. Platt svans. Rör sig litet löst fram och tillbaka. Passande benstomme. Bra päls. Trevlig temperament.

Erikoisnäyttely ja perhoskoirien kesäpäivät Piikkiössä 15.-16.8.

Ylin ja alin kuva: Anette Nurmi
Keskimmäiset kuvat: Johanna Koskipirtti

Perhoskoirien erikoisnäyttely ja kesäpäivät pidettiin tänä vuonna Piikkiössä Tuorlan majatalossa. Paikka olikin oikein mainio tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Itse majatalorakennus ja milijöö oli kaunis ja idyllinen, olipa siellä kanoja, pupuja ja lampaitakin pihapiirissä. Lisäksi alueella oli iso, siisti nurmialue, joka oli omiaan koiranäyttelyn järjestämiseen. Myös kiva "peikkopolku" metsälenkki löytyi ihan läheltä. Ainoa miinus itse majoitustiloista, jotka ovat normaalikäytössä maatalousoppilaitoksen asuntolana. Olivat aika kalseat ja karut... Mutta asiansa tietty ajoivat nekin.

Minä, Nemo, Johanna ja Fanni saavuimme Tuorlaan vasta lauantaina aamupäivästä. Mätsäri oli juuri lopuillaan. Katselimme vähän ympärillemme, majoittauduimme ja sitten olikin jo aika suunnata kehän laidalle varsinaisen näyttelyn alkua odottamaan. Lauantaina arvosteltiin phalènet, Nemo numerolla 8. Junioriuroksia oli yhteensä 4kpl ja phalèneita 44kpl. Nemo sai erin, oikein hyvät arvostelut ja oli kilpailuluokan toinen. Paras uros -kehässä ei sijoitusta tullut.

Tuomari: Pirjo Aaltonen, Suomi
Tulos: JUN ERI2
Arvostelu: Sopusuht rakentunut, mittasuht kaunis, selvän sukupuolileiman omaava nuori uros, hieman lyhytlinjainen pää, melko lyhytlinjainen otsapenger, hyvin asettuneet korvat, silmät voisi olla tummem, hyvä runko, hyvin kulm raajat, kaunis ylälinja, hyvä hännän kiinnitys, likkuu hyvällä askeleella tasap. edestä ja takaa

Urosten arvostelun jälkeen lähdimmekin Nemon kanssa silmä- ja polvitarkastukseen. Siellä ei kauaa nokka tuhissut, suurin homma oli papereiden täyttämisessä. Ja hienoa, polvet ja silmät olivat molemmat kunnossa! Nyt kai sitten voin ilmoittaa Nemon jalostusuroslistalle, kun ehdot täyttyvät. Hienoa!

Phalèneiden ROP oli Nemon setä (isän täysveli, toisesta pentueesta) Chaplin Line´s Northern Hope eli Wihtori. Sille pidimmekin peukkuja :) Nemo on tosi paljon Wihtorin näköinen, toivottavasti seuraa myös setänsä jalanjälkiä näyttelyrintamalla!

Lauantain näyttelyn jälkeen menimme joksikin aikaa lepäilemään, sitten olikin aika käydä syömässä ja koirien kanssa lenkillä. Iltakisailut alkoivat puoli kahdeksan aikaa ja hupia riitti pitkään. Oli paras asu, kauneimmat hapsut, tummimmat silmät, iloisin häntä yms. kisoja. Mekin muutamaan osallistuimme, mutta eipä tullut menestystä :) Fanni tosin voitti sprinttikisan, mutta taisi saada vähän ärtyneitä katseita, ilmeisesti monien mielestä oli epäreilua, että Fanni osallistui kisaan pitkine koipineen! Minusta oli mukavaa, että mukana oli muutamia toisenkin rotuisia koiria. Ja Nemosta oli tosi tosi kivaa, että Fanni oli mukana! Kaverukset leikkivät nätisti ja viihtyivät hyvin yhdessä.

Illalla käytiin vielä pieni lenkki kävelemässä ja unta ei paljon tarvinnut houkutella. Tosin Nemo katsoi asiakseen vahtia pienillä vuh-äänillä läpi yön kaikkia kuulemiaan ääniä...

Aamulla satoi kaatamalla ja vähän hirvitti, mitä päivästä tulisi. Päätimme jättää aamiaisen väliin ja syödä omia eväitä aamulenkin jälkeen. Ihme tapahtui; kun papillonien arvostelu alkoi klo 10, loppui sadekin! Itse katselin tiiviisti kaikki papillonit, Johanna ja koirat kävivät myös lepäilemässä ja lenkillä. Edes syömässä en malttanut käydä. Niinpä sitten arvostelujen loputtua kahden jälkeen kävimme luovuttamassa huoneen, ostamassa sämpylät ja sitten olikin aika lähteä ajelemana kotia kohti. Toivottavasti ensi vuonna pääsemme uudestaan mukaan erkoisnäyttelyyn!

Eukanuba summer show Helsinki 26.7.09

Tällä kertaa ei mennyt näyttely ihan putkeen. Tai siis ihan hyvin muuten, mutta Nemo oli juuri tulossa kipeäksi. Aamulla ennen näyttelyä se aivasteli vähän, mutta enpä osannut mitään ihmeitä epäillä. Iloisella mielellä lähdimme näyttelyyn. Aika pian paikanpäällä huomasin, että Nemo oli tavallistakin herkempi kurkustaan. Tosi helposti alkaa "haukkoa ilmaa" normaalistikin, jos vetää kaulapannassa tai näyttelyhihnassa (meillä normaalisti tämän takia käytössä valjaat) ja muutenkin Nemolla on herkkä nielu, lähes aina esim. vettä juotuaan alkaa kakoa. No nyt heti näyttelyhihnaan vaihdettuamme huomasin, että Nemon ei tarvinnut vetää paljoakaan, kun jo ei henki kulkenut :( Kehään kuitenkin menimme ja voi kauhistus, heti liikkuessaan Nemo alkoi haukkoa henkeään! Olipa jotenkin noloa ja tietysti kurjaa Nemonkin kannalta. Tuomari tietenkin kiinnitti tuohon huomiota, muuten Nemo sai ihan hyvät arvostelut ja jopa EH:n. Pelkäsin, ettei tuomari edes arvostele moista henkeä haukkovaa koiraa!

Illalla Nemo aivasteli vähän lisää ja seuraavana aamuna sai ilman hihnaakin röhinäkohtauksia. Viikon verran oltiin hissukseen, käytiin sitten aivastelun ja röhinän takia eläinlääkärissäkin, vaikka ei oikein mitään ihmeitä löytynyt. Ilmeisesti joku virus. Strongholdinkin Nemo oli saanut viimeeksi vain viikkoa ennen näyttelyä, joten ei pitäisi olla nenäpunkistakaan kyse. Ja viikossa oireet sitten hävisivätkin.

Tietenkin olisi jätetty näyttely väliin, jos olisin tajunnut, että Nemo oli tulossa kipeäksi. Hyvä olla jälkiviisas. No nyt kohti uusia näyttelyjä, pääasia on, että Nemo on taas kunnossa!

Tuomari: Bo Skalin, Ruotsi
Tulos: JUN EH1
Arvostelu: bra huvud, litet stor i skallen, bra hals, korrekta proportioner, litet platt svans, välvinklad fram & bak, vill inte riktigt ta för sig mycket pga? att han drar efter luft hela tiden när han går, bra pälskvalitet

Hyvinkää 5.7.2009

Meillä jatkuu hyvä putki näyttelyissä! Jo kolmas serti peräkkäin! Tälläkään kertaa ei phalèneita kovin montaa ollut, mutta serti ei TODELLAKAAN ollut itsestäänselvyys! Papillonit arvosteli sama tuomari ja 12:sta koirasta vain YKSI sai ERI:n.

Tuomari: Zsuszanna Petik, Unkari
Tulos: JUN ERI1, PU1, VSP, SERT
Arvostelu: 15 months. Good size. Correct bite. Typical head. Good chest and topline. Movement could be better.

Kesäkuulumisia

Ensimmäinen kesäkuukausi vierähti vauhdilla. Kesäkuun toisen viikon Nemo oli ensimmäistä kertaa pidempään hoidossa, kun muu perhe oli nauttimassa Kreetan auringosta. Onneksi Nemo pääsi rakkaan "kummitätinsä" Maaritin perheen luo hyvään hoitoon. Kivasti oli hoitoviikko mennyt, tosin pientä jännitystä toi Nemon ja perheen kissan Wilsonin kanssakäymiset. Kuulemma ensimmäisenä päivänä Nemo oli jahdannut Wilsonia, toisena päivänsä Wilson päätti antaa Nemolle opetuksen ja se jahtasikin Nemoa! Loppuviikko oltiin suurinpiirtein sovussa, mitä nyt Nemo suhtautui hieman epäilevästi Wilsoniin...

Reissuviikon jälkeen haimme Nemon hoidosta ja lähdimme heti seuraavana päivänä mökille viikoksi. Säät eivät aivan suosineet, mutta Nemo kyllä viihtyi mökillä. Siitä kehkeytyi aikamoinen "pihapelikoira", kun se jaksoi jahdata sulkapalloa ja muitakin palloja... Aika hyvin tuo oppi noutamaankin sulkapallon ja tuomaan pelaajalle, ihan kätevää :) Muita mökkeilyn riemuja olivat Nemolla tuoreen, juuri ongitun kalan syöminen (pieni silakka meni kokonaisena, särki kelpasi vain fileenä) ja naapuriin karkaaminen, pitihän naapurimökkienkin lapsia käydä välillä moikkaamassa.

Mökiltä palattuamme olemme olleet ihan vaan kotona ja järjestelleet kotia remontin jälkeen. Nemon mielestä varmastikin parasta on ollut kavereiden treffaaminen: siskoni samojedi, jonka nimeksi tuli Otso, kävi kylässä, ja Nemo kävi Kamun luona leikkimässä. Myös koirapuistossa olemme ehtineet muutamia kertoja käymään.

Uusi ystävä

Tänään kävimme katsomassa siskoni ja tämän miehen hurmaavaa samojedin pentua. Oli aivan ihana reipas karvapallero, aika rauhallinen ja tietty syötävän suloinen. Hyvin sujuivat leikit koiruuksilla. On myös hyvä, että Nemo laittaa pikkuisen heti järjestykseen, jotta tämä tietää isompanakin, ettei Nemon selän päälle voi tulla. Kokoeroa kun näillä koirilla tulee olemaan liki 30kg... Toistaiseksi olivat hyvin tasakokoinen parivaljakko! Pikkuisen nimi on vielä salaisuus (tosin saimme sen jo kuulla!), joten kerrottakoon se myöhemmin.

Helsinki 30.5.2009

No niin, käytiinpä heti viikon päästä nappaamassa toinenkin serti :) Kilpailua ei tällä kertaa ollut, kun Nemo oli ainoa tuohon Helsingin ryhmänäyttelyyn ilmoitettu phàlene. Mutta eipä silti eri ja serti mitään etukäteen kirkossa kuulutettuja juttuja olleet. Itse asiassa olin etukäteen varma, ettei toista sertiä näin pian tule. Niin vaan kuitenkin tuomari tykkäsi Nemosta :) Muutenkin oli kiva, aurinkoinen päivä Tuomarinkartanossa. Seurana meillä oli taas Viljami. Nemo tutustui myös vähän papillonpoika Lucaan (joka oli myös ROP) ja minä sen omistajaan. Harmitti, kun kamera oli jäänyt kotiin, olisi saatu ihania kuvia leikkivistä perhosista.

Tuomari: Juha Kares
Tulos: JUN ERI1 PU1 ROP SERT
Arvostelu: Hieman kookas, vahva, maskuliininen, reipas uros. Napakka kuono. Hieman vahva kallo. Erinomainen etuosa. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä takaosa. Hieman litteä häntä. Kaunis väri. Turkin laatu tarvitsee vielä aikaa. Reippaat liikkeet.

Helsinki KV 23.5.2009

Nemon kolmas näyttelyreissu sujui mahtavasti, kuten kuvasta näkyy :)

Lauantaina 23.5. oli siis Aptus Show Helsingissä. Vähän päänvaivaa tuotti sateinen ilma; miten saada puhtoinen koira myös pysymään puhtaana. Eli aamupisut hoidettiin melkoisen nopeasti!

Mukaani näyttelyyn sain apulaiseksi Viljamin. Olimme taas hyvissä ajoin paikanpäällä, koska tykkäämme muutenkin katsella ja kierrellä näyttelyissä. Tällä kertaa juutuimme katsomaan kääpiövillakoirien arvostelua, kun olivat samassa kehässä ennen perhosia.

Viimein sitten koitti vuoromme. Phalèneita oli yhteensä viisi, mm. Nemon sisko Candy. Nemo esiintyi hienosti, ainoastaan kävellessä vähän "hötkyili". Tässäpä tulos:

Tuomarina Walter Jungblut, Saksa
Tulos: JUN ERI1 PU1 VSP SERT ROP-juniori
Arvostelu: 14 moths, strong body. Good Head and pigmentation. Good neck and shoulder. Good angulation. Good front and behind. Good coat. In the movement little bit loose in front.

Kylläpä oltiin iloisia :) Ja koska tässä näyttelyssä palkittiin myös rotunsa parhaat juniorit, pääsimme jo toista kertaa "isoon kehään" kisaamaan kauneimman juniorikoiran tittelistä. No eihän tietenkään siellä sijoituttu, mutta kivaa oli kuitenkin!

Ostettiin vielä Nemon boxiin pehmeä karvainen alusta. Ryhmäkilpailutkin ehdittiin melkein katsella, ennen kuin kyyti tuli hakemaan meidät kummitytön synttäreille. Nemolla jatkui hauskanpito, kun pääsi leikkimään Fanni-ystävänsä kanssa. Saatiinpa päivän päätteeksi vielä poseerauskuva ystävyksistäkin.

Kamu kyläilemässä

Nemohan on käynyt Kamun luona leikkimässä viikottain. Viimein koitti se päivä, että saimme Kamun meille kyläilemään! Olipa ihana pörröinen papillon poju. Huh, vaikea oli kuvata tätä vauhdikasta kaksikkoa, mutta tässä kuitenkin muutama otos :)

Barffausta

Olen jo pitkään miettinyt, että haluaisin kokeilla Nemolla jonkin sortin raakaravintoruokintaa. Nemo on nyt asunut noin vuoden meillä ja olemme kokeilleet ties kuinka monta eri kuivamuonamerkkiä. Ehkä suurin ongelma on se, että ne eivät maistu Nemolle. Nemo on tosi nirso ja syö nappuloita vain pahimpaan nälkäänsä. Lisäksi emme ole löytäneet merkkiä, joka tuntuisi Nemolle täysin sopivan. Rapsuttelua, silmien vuotamista, nirsoilua... lisäksi nyt keväällä oli korvatulehdus molemmissa korvissa. Totesin, ettei siinä mitään menetäkään, jos kokeilee uutta ruokavaliota. Lisäksi netistä lukemani "tositarinat" olivat rohkaisevia; moni koira tuntui saaneen avun raakaruokinnasta mitä erilaisempiin vaivoihin.

Niinpä sitten viikko sitten aloitimme barffauksen (BARF= bones and raw food). Kävin hakemassa Pukinmäestä Murren murkina -nimisestä kaupasta pari muovikassillista pakastettuja broilerinsiipiä, jauhelihaa, liha-kasvis-mixejä yms. Aloitamme varovasti muutamilla ruoka-aineilla ja lisäämme sitten vähitellen ruokalistaa, niin näemme, jos joku ruoka-aine ei Nemolle sovi. Barffauksen ruokasuhteita noudatamme suunnilleen, en millään jaksa uskoa, että aikuiselle koiralle pitäisi ihan grammalleen laskea noita suhteita. Eli n. 50-60% ravinnosta on erilaisia raakoja lihaisia luita ja loput 40-50% kasvissoseita ja lihaa/sisälmyksiä suhteessa 50/50%. Lisäksi joukkoon lorautellaan erilaisia öljyjä, kerran viikossa kananmuna, pari kertaa viikossa kalaa (kunhan nyt saamme ruokavaliota laajennettua). Merilevää ja oluthiivaa myös suositellaan lisiksi.

Nyt siis viikko takana ja hyvin on alkanut! Huomio 1: ruoka maistuu Nemolle paljon kuivamuonaa paremmin! Etenkin broilerin siipiä Nemo tykkää todella rouskuttaa. Huomio 2: vaikka siirryimme raakaruokintaan kertaheitolla, ei Nemon vatsa mennyt ollenkaan sekaisin. Jätökset muuttuivat samantien pieniksi ja lähes hajuttomiksi, ruoka sulaa niin hyvin, että kakkamäärä on paljon vähäisempi kuin kuivaruualla! Huomio 3: sekä rapsuttelu että silmien vuotaminen ovat selvästi heti vähentyneet. Huomio 4: koiran ruokinta raakaruualla ei ole ollenkaan vaikeaa tai aikaa vievää.

Eli todellakin olemme toistaiseksi tyytyväisiä ja jatkamme barffausta. Uskon, että Nemokin on entistä onnellisempi pikkukoira :)

Lahti KV 26.4.

Käytiinpä sitten Nemon toisessa virallisessa näyttelyssä. Lahteen pääsi tosi kätevästi junalla täältä Tikkurilasta! Varmasti mennään toistekin :)

Nemo on jo hieman oppinut esiintymään, eikä sählännyt niin paljon kuin tammikuussa Turussa. Pöydällä olemista pitäisi kyllä vielä opetella.

Tuomarina David Allan, Es
Tulos: JUN ERI2
Arvostelu: Pleasing head & and expression. Well dodied (bodied?) Good coat texture. Moving ok.

Vara-serttikin Nemolle annettiin ja olin ihan ihmeissäni. Eikä se sitten Nemolle kuulunutkaan, mutta en tiedä, miten korjattiin tuloksiin? Kehäsihteeri oli varmaan aloittelija ja hänellä oli vähän pasmat sekaisin... No niin tai näin, olimme erittäin tyytyväisiä Nemon tulokseen ja tästä on hyvä jatkaa näyttelyuraa. Seuraavat koitokset ovat 23. ja 30.5. Helsingissä.

Menestyksekäs mätsärireissu :)

Tänään lähdettiin ex-tempore Nemon ja kolmen lapsen kanssa Viikin Gardenian pihalla järjestettävään match show:hun. Pihla oli haaveillut jo pitkään, että saisi osallistua Nemon kanssa lapsi ja koira -kisaan. No nyt siihen oli mahdollisuus. Ehdittiinpä ajoissa paikallekin, vaikka vähän saatiin seikkailla löytääksemme oikean bussipysäkin Malmin asemalta ja myöhästyttiin siitä bussista, jolla oli tarkoitus mennä. Mutta Gardenian pihalla odotti vielä piiiitkät jonot ilmottautumiseen, paikalla oli varmaan yli 200 koiraa! Eli hyvin ehdittiin.

Lapsi ja koira -kilpailu oli heti aluksi, muut kehät eivät olleet vielä alkaneet. Paikalla oli n. 10 reipasta pikkuista handleria. Suurin osa varmaan n. 8-9-vuotiaita, sitten oli eräs ihan pieni poika ja meidän Pihla 5v. Heti kehän alussa vieressäni seisova nainen totesi, että tuo punatakkinen tyttö (=Pihla) voittaa varmasti! Ja hienosti Pihla kyllä Nemoa esittikin, kontakti säilyi koko ajan ja näki, että Nemolla oli hauskaa. Ja niinpä vaan kolme tuomaria valitsivat neljä paria jatkoon, joukossa Pihla ja Nemo. Ja sitten lopulta veivät ykköspaikan! Mahtavaa, kyllä oli neiti onnessaan. Palkinnoksi saivat nameja sekä Pihlalle että Nemolle, lisäksi Pihla sai nameja sekä hienon Basset-seinäkalenterin :)

Minun ja Nemon vuoro pienten aikuisten kehässä oli paljon myöhemmin, oltiin vasta numerolla 40. Ehdittiinkin pitkään nauttia lasten kanssa Gardenian kahvilasta, kivipuistosta ja ympäristöstä. Onneksi pääsi välillä sisälle lämmittelemään, tuuli tosi kylmästi, vaikka muuten ilma olikin ihan kaunis. Lopulta sitten oli meidän vuoro. Nemo esiintyi paljon paremmin kuin viikko sitten Malminkartanossa mätsärissä ollessamme (siellä tuloksena sininen nauha, ei sijoitusta). Sininen nauha tuli nytkin, mutta tuomari totesi, että valinta oli ollut vaikea.

Ennen pienten sinisten kehää Jaska haki lapset kotiin (olivat jo ihan väsyneitä) ja minä jäin Nemon kanssa katsomaan kilpailun loppuun asti. Kannatti! 24:n koiran joukosta tuomari poimi jatkoon Nemon ja kolme muuta. En meinannut uskoa sitä todeksi, sillä Nemo oli jo vähän väsynyt ja yritti koko ajan istua ja muutenkin alkoi vähän "herpaantua". Mutta Nemo oli selvästi hurmannut tuomarin iloisuudellaan, aina kun tuomari tuli lähelle, alkoi Nemon häntä vispata hurjasti ja pusujakin koitti antaa :) Loppusijoitus oli neljäs, hienoa tosiaan noin isosta porukasta! Taakse jäi monen monta todella kaunista koiraa. Eli saatiin sitten vielä vihreä ruusuke ja ruokasäkki kotiin vietäviksi.

Tämä olikin hyvää harjoitusta ensi sunnuntaita varten, jolloin on Lahden näyttely. Sitä odotellessa koitan ainakin harjotuttaa Nemoa vähän tuossa pöydällä seisomisessa, meinaa kovasti hötkyillä siinä.

Kuvia uudella kameralla

Ihanaa, viimeinkin meillä on taas kunnon kamera! On niin ihana ottaa kunnollisia valokuvia! Tässäpä muutamia otoksia Nemosta pääsiäisen lomapäiviltä, olkaa hyvä :)

Nemo 1v.

Viime sunnuntaina eli 29.3. täytti Nemo vuoden! Kakku maistui ja lahjaksi saadut lelut olivat mieluisia :) Suloisesta karvapallerosta on kasvanut komea phalène-poika. Ehkä Nemo on myös hitusen jo rauhoittunut, vaikka edelleenkin virtaa ja leikkimieltä löytyy - ja hyvä niin!

Kovasti jo odottelemme kesän match show -tapahtumia ja oikeitakin näyttelyitä. Seuraava on Lahden KV näyttely muutaman viikon päästä. Muutenkin on ihanaa, kun tulee kevät: illat ovat valoisia ja kuin huomaamatta lenkit pitenevät :) Myöskin koirapuistossa ja Kamun luona leikkimässä käydään viikottain. Kaikki täällä siis mallillaan!

Kamu

Kirjoitin jokin aika sitten, että meidän Viljamin ystävän perheeseen oli tulossa perhoskoiran pentu. Nyt Kamu on sitten saapunut heille. Ei mennyt viikkoakaan, kun Nemo kutsuttiin tapaamaan uutta ystävää, sukulaispoika Kamua. Kamun virallinen nimi on Tinytails Kanon Sano ja sen äiti on Emma, jolla on sama isä kuin Nemon äidillä Wanillalla. Onpa myöskin Emman ja Wanillan äideillä sama isä, joten kyllä näitä melkeinpä serkuiksi voi sanoa :) Nyt näyttää, että Kamusta tulee papillon, niin pystyssä sen korvat jo ovat. Ikää pikkuisella taitaa olla n. 10 viikkoa.

Nemo ja Kamu ovat tavanneet kaksi kertaa. Itse en ole ollut paikalla, mutta Viljami on kertonut kovasti kaikenlaista. Ihan aluksi Kamu vähän ujosteli Nemoa, mutta tosi nopeasti poitsut tutustuivat. Nemo osasi olla nätisti ja ottaa huomioon, että Kamu on niin pikkuruinen. Se mm. leikkiessä pysyi matalana, jotta Kamu ylettyi paremmin. Ja Kamu oli oikein reipas ja rohkea. Koirat osasivat myös rauhoittua välillä oikein hyvin. Toisella tapaamisella Nemo ja Kamu jo vähän juoksivatkin. Varmastikin niistä tulee oikein hyvät ystävät, kuten niiden onnelliset pikkuisännätkin ovat :) Kunhan Kamu vähän kasvaa, edessä on paljon touhuhetkiä ja seikkailuja Nemon kanssa!

Tosi suloinen kyllä tuo Kamu, ei voi muuta sanoa!

Turku KV 25.1.

Nyt viimein raporttia Nemon ekasta virallisesta näyttelystä! Kuvassa Tinytails kasvattajaryhmä, eli Mona, Dingo, Candy ja Nemo. Pientä hässäkkää havaittavissa :)

Sunnuntaina 25.1. ystäväni Johanna haki minut ja Nemon kotiovelta autollaan. Meillä kävi tuuri; phalèneiden arvostelu alkoi vasta klo 12.45, joten ei tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan liikenteeseen. Ajomatka sujui mukavasti rupatellessa, on aina kivaa, kun on mukavaa seuraa! Itselläni ei siis ole ajokorttia, joten toistaiseksi olen näyttelyreissuilla miehen, ystävien tai julkisen liikenteen armoilla :)

Turussa oltiin kuitenkin oikein hyvissä ajoin aamupäivällä. Kun Nemo pääsi ulos boxista ja näki sadat koirat, se meinasi suorastaan seota, noin paljon kavereita! Aika pian se kuitenkin rauhoittui. Katsastimme paikkoja ja löytyi sekin kehä, jossa phàlenet arvosteltaisiin. Katseltiin hetki tuomarin tyyliä ja kiinanharjakoiria. Nähtiin heti myös Nemon sisko Candy omistajansa kanssa. Sen jälkeen käytiin nopeasti katsastamassa lapinkoirakehää, mutta siellä oli niin tungos, ettei päässyt lähellekään. Joten jatkoimme matkaa papilloneja katsomaan. Niitä katselimme jonkun aikaa ja rapsuttelin komeita tanskandoggeja, joista toinen parkkeerasi syliini :) Kyllä voi koirilla olla kokoeroa, ja kuitenkin niin tanskandogit kuin perhosetkin ovat sisimmältään samanlaisia koiruuksia!

Kun saavuimme takaisin phàlenekehälle, oli paikalle tullut myös Nemon isoveli(puoli) Dingo ja bongattiin myös Nemon toinen sisko Mona, oli niin samannäköinen kuin Nemo ja Candy! Sitten olikin aika vielä pissattaa Nemo ja harjailla karvat ojennukseen. Me päästiinkiin heti ekoina kehään, sillä pentuja ei ollut ilmoitettu yhtään. Junioriuroksia oli kaksi. Melko hyvin Nemo käyttäytyi ja seisoikin aluksi, vasta sitten lopuksi kun tuomari saneli arvostelua, ei olisi malttanut seistä paikoillaan. Nemo sai EH:n ja seuraavan arvostelun:

Tuomari: Ove Germundsson, Ruotsi
Tulos: JUN EH2
Arvostelu: 10-mon hane i stark utveckling. Bra skalle, jämt välplacerad öron. Ngt stora runda ögon. Utm hals, rygg o svans. Altför framskjuten skuldra. Tunn i front o bröstkorg. Bra ben o tassar. Behöver bli stabilare i rörelser.

Sitten jännättiin muiden Tinytails-kasvattien tuloksia. Ja hienosti meni; Dingo ja Candy saivat ERI:n ja Mona EH:n. Niinpä saatiin kasvattajaryhmä kokoon. Siinä oli pientä hässäkkää, kun Candylla oli juoksu, Nemo oli hirveän kiinnostunut siitä, mutta kumpikaan tytöistä ei sietänyt Nemoa lähellään... Jotenkin saatiin ryhmä esitettyä ja tuomari tykkäsi, ryhmä sai KP:n, ja koska muita kasvattajaryhmiä ei ollut, oltiin myös ROP-kasvattajaryhmä :) Onnittelut vielä kerran Pirjolle ja Petrille!

Sitten oli aika kuljeskella vähän siellä ja täällä ja ihmetellä, missä ja miten kokoontuisi ryhmät isoa kehää varten, ROP-kasvattajaryhmänä päästiin kilpailemaan näyttelyn kauneimmasta kasvattajaryhmästä. No tiedettiin toki, ettei meidän porukalla pitkälle päästäisi, mutta päätettiin kuitenkin mennä, kun oli mahdollisuus. Kokoamiskehässä koirat olivat tosi levottomia, eikä tuomari edes vilkaissut meidän ryhmään... mutta isossa kehässä sitten kuitenkin pyörähdettiin ja siellä itse asiassa kaikki koiramme esiintyivät ihan edukseen! Eli jos ei muuta, niin esitettiin neljä kaunista phàlene-koiraa yleisölle, ehkä joku ihastui rotuun!

Itse jäin vielä Nemon ja Johannan kanssa katsomaan ryhmäkilpailut loppuun, eli oltiin ihan näyttelyn päätökseen saakka. Sitten olikin aika suunnata kotia kohti. Oli ollut tosi mukava päivä, varmasti toistekin lähdetään näyttelyyn! Kaikken positiivisinta reissussa oli se, että Nemo käyttäytyi niin hyvin, oli reipas ja rauhallinen. Nyt saa Nemo ehkä vielä muutaman kuukauden kasvaa ja kehittyä, luulen että seuraava virallinen näyttely on Aptus show Helsingissä toukokuussa. Ja kesällä sitten toivottavasti lisää!

Haaste

Anu ja Robin haastoivat tällaiseen:

1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!

Kuvassa Nemolla ikää noin yhdeksän viikkoa. Ja se oli NIIN pieni. Kaikki näytti suurelta sen rinnalla, kuten tämä lasten pallo. Pakko oli ottaa kuva!

En oikein seuraa moniakaan koirablogeja, joten haasteen saa napata ken haluaa. No voisimme sentään Nemon isoveljen Dingon perheineen haastaa tähän :)

Hyvää uutta vuotta!

Hävettävän kauan on vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Nyt koitan ryhdistäytyä, kun tiedän, miten kiva on jälkeenpäin näitä tekstejä lukea ja muistella Nemon nuoruutta!

Nyt eletään jo talvea ja uutta vuotta. Nemo on 10 kuukautinen "murrosikäinen", aina tytöt mielessä :) Se komistuu koko ajan! Käytiinpä ekassa näyttelyssäkin, mutta siitä laitan oman postauksen, kunhan saan valokuvia.

Sateinen alkutalvi oli vähän tylsä, Nemo ei oikein viihtynyt ulkona ja aina sai lenkin jälkeen olla pesemässä koiraa. Nyt onkin sitten nautittu lumesta ja talvikeleistä! Nemo tarkenee ja viihtyy ulkona hyvin, kunhan pysymme liikkeellä. Kovalla pakkasella tai muuten ikävällä kelillä se käyttää fleecevuorista takkia.

Uutta vuotta vietimme Pornaisissa ystäväperheen luona. Siellä oli Nemolla kaverina lapinkoiratyttö Fanni. Koirat riehuivat yötä myöten, leikit sujuivat jo hienosti! Vähän vaan nolotti, kun Nemo katsoi asiakseen merkata reviiriä ja nosti sisällä vähän väliä jalkaa... onneksi ystäväperhe oli ymmärtäväinen, ovat koiraihmisiä :) Lopulta hermostuin aivan ja laitoin Nemolle lasten vaipan! Se toimikin ihan hyvin, vähän olisi ehkä saanut olla pienempää kokoa. Nemo ei ollut moksiskaan, vaikka meitä muita kyllä vähän nauratti :)

Uuden vuoden paukutuksista Nemo ei juuri piitannut, hyvä niin! Kävimme myös vuoden ekana päivänä pitkällä metsälenkillä Pornaisissa ja tajusin, että Nemo saa olla nykyään aivan liian vähän vapaana ja metsässä. Se ei edes uskaltanut hypätä ojan yli, vaikka ketterä onkin! Tilanne oli vain niin uusi. Täytyy ruveta oikein etsimään metsiä ja paikkoja, joissa voi juoksuttaa sitä vapaana. Sen olen nyt tehnytkin ja hienosti Nemo pysyy koko ajan ihan lähettyvillä (vrt. edellinen koiramme airis Ronja, joka otti aina hatkat saatuaan jonkun hyvä hajun...), odottaa ja tulee luokse pyydettäessä.

Muutenkin olemme aina vaan tyytyväisempiä rotuvalintaan. Kyllä on osunut niin nappiin! Nemo on aivan loistava seura- ja perhekoira, jonka kanssa on helppo ja mukava elää. Kuitenkin siinä riittää virtaa, eipä olla vielä lenkkeilemällä saatu poitsua väsymään. Ainoastaan tunnin-parin riehumiset koirapuistossa vetää epelin hetkeksi raukeaksi :) Kapasiteettia olisi varmasti niin toko- kuin agilitykentille. Vielä ei olla päästy mukaan mihinkään ryhmään harjoittelemaan, mutta itseksemme treenaillaan tokoa säännöllisen epäsäännöllisesti ;)

Mitähän vielä. Olen tässä ollut muutamaan otteeseen pari päivää yksin kotosalla Nemon kanssa. Se on Nemosta aivan outo tilanne, onhan se tottunut jatkuvaan hälinään ja vilskeeseen lapsilauman seassa. Silloin se seuraa minua kuin hai laivaa, ei päästä hetkeksikään silmistään ja vinkuu huomiota. On selvästi vähän huolissaan, missä muu lauma on. Sitten taas kun on kaikki kotosalla, Nemo lojuu rentona jossain tarkkailemassa touhuja eikä piittaa yhtään, mitä minä teen.

Ai niin ja onpa Nemo hurmannut jo muitakin ihmisiä, kohtalokkaasti :) Viljamilla on tapana mennä silloin tällöin koulun jälkeen Nemon kanssa ystävälleen kyläilemään. Nyt on käynyt niin, että Viljamin ystävän perhe on aivan rakastunut Nemoon ja perhoskoiriin. Ja kuinka ollakaan, nyt perheeseen on tulossa parin viikon päästä pieni perhospoika samalta kasvattajalta kuin Nemokin. Hauskaa! Saapa Nemo taas yhden uuden kaverin! Itselläkin alkaa pikkuisen pentukuume vaivata, mutta pitäisi vaan tuo mieskin saada vakuuttuneeksi, että Nemo tarvitsee kaverin. Toisaalta ei tässä mikään kiire ole, on ihan hyväkin, että Nemo saa kasvaa vielä. Koen, että yhteen koiraan saa paremmin henkilökohtaisen suhteen kuin silloin, kun koiria on kaksi (siitäkin on kokemusta). Mutta ehkä vuoden tai parin päästä? Jos jossain vaiheessa löydän kiinnostavan pentueen, niin voi tietty olla, että se on menoa... En tosin ole vielä edes päättänyt, pitäisikö koiran olla uros vai narttu, phalène vai papillon - mutta perhoskoira kuitenkin!