maanantai 23. helmikuuta 2009

Kamu





Kirjoitin jokin aika sitten, että meidän Viljamin ystävän perheeseen oli tulossa perhoskoiran pentu. Nyt Kamu on sitten saapunut heille. Ei mennyt viikkoakaan, kun Nemo kutsuttiin tapaamaan uutta ystävää, sukulaispoika Kamua. Kamun virallinen nimi on Tinytails Kanon Sano ja sen äiti on Emma, jolla on sama isä kuin Nemon äidillä Wanillalla. Onpa myöskin Emman ja Wanillan äideillä sama isä, joten kyllä näitä melkeinpä serkuiksi voi sanoa :) Nyt näyttää, että Kamusta tulee papillon, niin pystyssä sen korvat jo ovat. Ikää pikkuisella taitaa olla n. 10 viikkoa.

Nemo ja Kamu ovat tavanneet kaksi kertaa. Itse en ole ollut paikalla, mutta Viljami on kertonut kovasti kaikenlaista. Ihan aluksi Kamu vähän ujosteli Nemoa, mutta tosi nopeasti poitsut tutustuivat. Nemo osasi olla nätisti ja ottaa huomioon, että Kamu on niin pikkuruinen. Se mm. leikkiessä pysyi matalana, jotta Kamu ylettyi paremmin. Ja Kamu oli oikein reipas ja rohkea. Koirat osasivat myös rauhoittua välillä oikein hyvin. Toisella tapaamisella Nemo ja Kamu jo vähän juoksivatkin. Varmastikin niistä tulee oikein hyvät ystävät, kuten niiden onnelliset pikkuisännätkin ovat :) Kunhan Kamu vähän kasvaa, edessä on paljon touhuhetkiä ja seikkailuja Nemon kanssa!

Tosi suloinen kyllä tuo Kamu, ei voi muuta sanoa!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Turku KV 25.1.


Nyt viimein raporttia Nemon ekasta virallisesta näyttelystä! Kuvassa Tinytails kasvattajaryhmä, eli Mona, Dingo, Candy ja Nemo. Pientä hässäkkää havaittavissa :)

Sunnuntaina 25.1. ystäväni Johanna haki minut ja Nemon kotiovelta autollaan. Meillä kävi tuuri; phalèneiden arvostelu alkoi vasta klo 12.45, joten ei tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan liikenteeseen. Ajomatka sujui mukavasti rupatellessa, on aina kivaa, kun on mukavaa seuraa! Itselläni ei siis ole ajokorttia, joten toistaiseksi olen näyttelyreissuilla miehen, ystävien tai julkisen liikenteen armoilla :)

Turussa oltiin kuitenkin oikein hyvissä ajoin aamupäivällä. Kun Nemo pääsi ulos boxista ja näki sadat koirat, se meinasi suorastaan seota, noin paljon kavereita! Aika pian se kuitenkin rauhoittui. Katsastimme paikkoja ja löytyi sekin kehä, jossa phàlenet arvosteltaisiin. Katseltiin hetki tuomarin tyyliä ja kiinanharjakoiria. Nähtiin heti myös Nemon sisko Candy omistajansa kanssa. Sen jälkeen käytiin nopeasti katsastamassa lapinkoirakehää, mutta siellä oli niin tungos, ettei päässyt lähellekään. Joten jatkoimme matkaa papilloneja katsomaan. Niitä katselimme jonkun aikaa ja rapsuttelin komeita tanskandoggeja, joista toinen parkkeerasi syliini :) Kyllä voi koirilla olla kokoeroa, ja kuitenkin niin tanskandogit kuin perhosetkin ovat sisimmältään samanlaisia koiruuksia!

Kun saavuimme takaisin phàlenekehälle, oli paikalle tullut myös Nemon isoveli(puoli) Dingo ja bongattiin myös Nemon toinen sisko Mona, oli niin samannäköinen kuin Nemo ja Candy! Sitten olikin aika vielä pissattaa Nemo ja harjailla karvat ojennukseen. Me päästiinkiin heti ekoina kehään, sillä pentuja ei ollut ilmoitettu yhtään. Junioriuroksia oli kaksi. Melko hyvin Nemo käyttäytyi ja seisoikin aluksi, vasta sitten lopuksi kun tuomari saneli arvostelua, ei olisi malttanut seistä paikoillaan. Nemo sai EH:n ja seuraavan arvostelun:

Tuomari: Ove Germundsson, Ruotsi
Tulos: JUN EH2
Arvostelu: 10-mon hane i stark utveckling. Bra skalle, jämt välplacerad öron. Ngt stora runda ögon. Utm hals, rygg o svans. Altför framskjuten skuldra. Tunn i front o bröstkorg. Bra ben o tassar. Behöver bli stabilare i rörelser.

Sitten jännättiin muiden Tinytails-kasvattien tuloksia. Ja hienosti meni; Dingo ja Candy saivat ERI:n ja Mona EH:n. Niinpä saatiin kasvattajaryhmä kokoon. Siinä oli pientä hässäkkää, kun Candylla oli juoksu, Nemo oli hirveän kiinnostunut siitä, mutta kumpikaan tytöistä ei sietänyt Nemoa lähellään... Jotenkin saatiin ryhmä esitettyä ja tuomari tykkäsi, ryhmä sai KP:n, ja koska muita kasvattajaryhmiä ei ollut, oltiin myös ROP-kasvattajaryhmä :) Onnittelut vielä kerran Pirjolle ja Petrille!

Sitten oli aika kuljeskella vähän siellä ja täällä ja ihmetellä, missä ja miten kokoontuisi ryhmät isoa kehää varten, ROP-kasvattajaryhmänä päästiin kilpailemaan näyttelyn kauneimmasta kasvattajaryhmästä. No tiedettiin toki, ettei meidän porukalla pitkälle päästäisi, mutta päätettiin kuitenkin mennä, kun oli mahdollisuus. Kokoamiskehässä koirat olivat tosi levottomia, eikä tuomari edes vilkaissut meidän ryhmään... mutta isossa kehässä sitten kuitenkin pyörähdettiin ja siellä itse asiassa kaikki koiramme esiintyivät ihan edukseen! Eli jos ei muuta, niin esitettiin neljä kaunista phàlene-koiraa yleisölle, ehkä joku ihastui rotuun!

Itse jäin vielä Nemon ja Johannan kanssa katsomaan ryhmäkilpailut loppuun, eli oltiin ihan näyttelyn päätökseen saakka. Sitten olikin aika suunnata kotia kohti. Oli ollut tosi mukava päivä, varmasti toistekin lähdetään näyttelyyn!
Kaikken positiivisinta reissussa oli se, että Nemo käyttäytyi niin hyvin, oli reipas ja rauhallinen. Nyt saa Nemo ehkä vielä muutaman kuukauden kasvaa ja kehittyä, luulen että seuraava virallinen näyttely on Aptus show Helsingissä toukokuussa. Ja kesällä sitten toivottavasti lisää!

Haaste



Anu ja Robin haastoivat tällaiseen:

1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!

Kuvassa Nemolla ikää noin yhdeksän viikkoa. Ja se oli NIIN pieni. Kaikki näytti suurelta sen rinnalla, kuten tämä lasten pallo. Pakko oli ottaa kuva!

En oikein seuraa moniakaan koirablogeja, joten haasteen saa napata ken haluaa. No voisimme sentään Nemon isoveljen Dingon perheineen haastaa tähän :)