Tänään käytiin Nemon kanssa ekaa kertaa mätsärissä. Mukana oli myös innokas apulainen Viljami, jota kiinnostaa näyttelytoiminta kovasti. Match show pidettiin Hakunilan urheilupuistossa ja sen järjesti Englanninbulldog-yhdistys. Sää suosi meitä; ei olisi voinut ihanampaa syysilmaa olla, aurinkoista ja melko lämmintäkin oli. Kokemus oli oikein mukava. Tosin Nemo olisi varmaan mieluummin paininut ja juossut niiden lukuisten kavereiden kanssa, joita ympärillä pyöri, vähän toki saikin tehdä tuttavuutta. Esiintymisen kanssa oli sitten vähän niin ja näin, kun emme ole paljoa harjoitelleet. Namin kun ottaa esiin, alkaa Nemo tarjota tokoliikkeitä... joten täytyykin alkaa harjoitella tuota näyttelyseisomista ihan erikseen, omalla käskysanalla. Parina Nemolla oli pientäkin pienempi chihu, saman ikäinen kuin Nemo, mutta NIIN pieni. Yleensä Nemo näyttää pieneltä, nyt se oli suorastaan jättiläinen. Nemo sai punaisen nauhan, mutta ei sitten sijoittunut punaisten kehässä. Yksi syy Nemon huonoon esiintymiseen oli se, että olimme joukon ensimmäisiä, ja Nemoahan olisi kiinnostanut vain ne takana tulevat kaverit... Tai huonon ja huonon, ihan kivasti Nemo liikkui, mutta seisominen oli melko levotonta. Kivaa oli kuitenkin, varmasti mennään uudestaankin mätsäriin, kun sopiva osuu kohdalle. Katselin myös, että marraskuussa olisi pentunäyttely Kaapelitehtaalla, sinnekin voisi ilmoittautua.
En olekaan nyt vähään aikaan kirjoitellut, kun meidän hyvä kamera hajosi ja jotenkin sitten ilman kunnon kuvia tuntuu tylsältä blogata. Pakko nyt kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni, parempi jos on edes tekstiä ja huonot kuvat kuin ei bloggausta ollenkaan!
Nemolle kuuluu oikein hyvää. Siitä on kasvanut komea poika, kokoa on nyt n. 3,5kg. Ja kas vain, yhtenä aamuna se Nemon "huonompi" korva olikin asettunut kauniisti! Eli korva, joka sojotti pystyssä juhannuksesta asti ja välillä oli luimussa, on nyt ihan kaunis phalènen korva. Sen sijaan se toinen korva on edelleen luimussa, mutta olen erittäin toiveikas, että sekin vielä asettuu, kun kerran tuo ongelmallisempikin niin teki! Hampaat ovat melkein vaihtuneet, kolme kulmuria lähti ongelmitta, mutta neljättä nyt seuraillaan. Uusi kasvaa jo vieressä, mutta eläinlääkärissä sanoivat, että vähän voisi vielä odotella (puoleen väliin). Vähän kyllä epäilyttää, että täytyy käydä poistattamassa hammas, se tuntuu olevan ihan tiukasti, ei edes heilu. Tylsää. Jos tuo reissu tulee eteen, saadaanpahan sitten samalla laitatettua mikrosiru. Jotenkin vasta vähän aikaa sitten tajusin, ettei Nemolla sitä ole, ja sehän pitää olla, jos mielii virallisiin Kennelliiton näyttelyihin tai kokeisiin.
Luonteeltaan Nemo on yhä aivan mahtava; supersosiaalinen, pirteä vauhtihirmu, joka osaa kuitenkin kotona rauhoittua. Syyskuun alusta minulle tuli kaksi hoitolasta, 3- ja 1-vuotiaat, ja heidänkin kanssaan Nemo on tosi kiltisti. Keittiön oviaukkoon hankin portin, jotta tarvittaessa saan Nemon huilimaan portin toiselle puolelle, se kun vähän liikaakin haluaisi osallistua ja pyöriä jaloissa esim. pukemistilanteissa. Lapset myös tykkäävät Nemosta ja heidät saa poikkeuksetta rauhoittumaan menemällä Nemoa katsomaan ja paijaamaan.
Koirapuistossa käymme muutaman kerran viikossa ja siellä Nemo rakastaa juosta kuin pieni pupujussi kavereiden kanssa. Kaikki ihailevat aina Nemoa, kun se on poikkeuksetta hyvällä tuulella ja kaikkia leikkiin pyytämässä, myös ihmisiä se käy sydämellisesti tervehtimässä.
Eiköhän tässä nyt tullut päälimmäiset kuulumiset, taidetaankin lähteä vielä iltalenkillä koirapuistoon, on tosiaan niin ihana syysilma!
