Tänä syksynä olisi tarkoitus keskittyä näyttelyjen sijasta tokoiluun. Pääsimme viimeinkin Koivukylän koiraharrastajien koulutusryhmään, joka tosin nyt alkuunsa kestää vain viisi kertaa ja teoriatunnin... Teoria ja kaksi ensimmäistä tuntia ovat nyt takana. Teoria oli ihan mielenkiintoista, sellaista perusasiaa. Ensimmäisellä varsinaisella kerralla oli aivan järkyttävä sade ja Nemoa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa olla koulutuskentällä. Anovasti se vain katsoi minua kuin sanoakseen: "Vie mamma minut pois täältä!" Työvoitto oli, kun sain sen hieman leikkimään. Oli kuitenkin ankeaa ja mietin, mitä tästä tulee. Onneksi toinen kerta viime sunnuntaina oli jo sitten PALJON parempi, kun aurinko paistoi ja maakin oli kuiva. Itse asiassa Nemo taitaa olla ryhmämme tähtioppilas :) Kontakti sillä on tosi hyvä ja tykkää kyllä oppia uutta, kun vaan hihnan toisessa päässä osaisi opettaa! Sinänsä tuolla ei ole ollut meille mitään varsinaisesti uutta, mutta intoa ja ideoita sieltä kyllä saa. Harjoiteltu on kontaktia, luoksetuloa, paikalla oloa, maahan menoa, sivulle tuloa... Ja kaikessa harjoittelussa on ollut joku "jippo", ei vaan siis sellaista tylsää toistamista. Esimerkiksi maahanmenoa harjoiteltiin leikkimällä koiran kanssa ja sitten yhtäkkiä syöksähtämällä maahan, samalla käskysana. Tarkoituksena saada nopea maahanmeno. Ihan hyvä harjoitus, tosin Nemo tuolla kentällä leikkii aika huonosti, hirveästi olisi hajuja, joita koittaisi haistella. Namilla toimii paremmin ja jättää haisteluyrityksen. Toivottavasti jossain vaiheessa oppii, että tuolla ei haistella vaan leikitään mamman kanssa :)
Lisäksi olemme saaneet tehtävän opettaa koiralle jonkun erikoistempun, joka pitäisi esittää vikalla koulutuskerralla. Olemme alkaneet harjoitella jalkojen välistä pujottelua :) Ekan jalan alta osaa jo mennä, toka vähän takkuaa... mutta eiköhän se tästä. Tuntuu, että välillä Nemo unohtaa aivan, miten sen namin saa, ja alkaa kokeilla kaikkea mahdollista. Ihan erilainen, kuin edellinen koirani. Se oppi asiat suht nopeasti ja sitten toisti ne melko pomminvarmasti lopun ikäänsä. Nemo oppii asian myös nopeasti ja luulen sen jo osaavan tietyn asian, sitten yhtäkkiä tekeekin jotain ihan muuta. En tiedä, onko tuo tyhmyyden vai viisauden merkki? Tuntuu vähän siltä, että Nemo aina erikseen miettii, miten helpoiten namin saisi tai kannattaako juuri tällä kerralla totella. No joo... hirveän tottelevainenhan tuo yleisesti ottaen on, ihan äänensävyjäni kuuntelee ja esim. lenkillä voin pitää vapaana, ottaa heti kontaktin ja tulee vierelle, kun pyydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti