Mökkikuulumiset

No nyt sitten niitä lomakuulumisia, kun ylihuomenna lähdetään jo seuraavalle mökkireissulle :)

Aamulla 19.6. käytin Nemon sitten eläinlääkärillä niiden röhkimiskohtausten takia. Kaikki näytti olevan kunnossa, joten se sai oireiden mukaan nenäpunkkien loishäädön, jotain ainetta lääkäri hieroi Nemon niskaan. Sen koommin ei ole kohtauksia tullut, joten ilmeisesti lääke tepsi ja kyseessä oli juuri tuo vaiva.

Puolen päivän jälkeen päästiin matkaan ajelemaan kohti Kristiinankaupungin mökkiä. Tosi hyvin meni matka, Nemo oli rauhallisesti boxissaan takapenkillä Viljamin vieressä. Yksi varsinainen tauko pidettiin, muuten ajeltiin suoraan mökille. Siellä Nemo oli ihan hepulissa, kun pääsi autosta kirmaamaan niityille. Juoksi kuin pieni pupujussi, itsensä ihan läkähdyksiin!

Mökillä vietettiin kymmenen päivää, ensin appivanhempien kanssa ja sitten ilman. Säät olivat paria päivää lukuunottamatta ihan hyviä ja oltiinkin melkein koko ajan ulkona. Niinpä Nemo oli sadepäiviä ja muutamia öitä lukuunottamatta mökkireissun sisäsiisti, kun pääsi aina ulos halutessaan. Ja siellä oli lääniä kirmailla! Hyvin Nemo pysyi myös omalla tontilla, kerran vaan kävi moikkaamassa viereisellä tontilla puuhastelevia nuoria rakennusmiehiä. Lasten kanssa Nemo leikki paljon, mm. Pihlan kanssa juoksivat pihaa ympäri siten, että Pihla antoi Nemolle narun, jota Nemo piti suussaan ja Pihla toista päätä kädessä. Sitten vaan juoksuun! Kumpikin lapsukainen taisi kuvitella ulkoiluttavansa toistaan :) Myös takaa-ajoleikkejä leikittiin kovasti, toivottavasti Nemo ei leiki tulevaisuudessa niitä minun kanssani koulutuskentillä! No ehkä se tajuaa eron lapsikavereiden kanssa leikkimisellä ja emännän kanssa harrastamisella :)

Kas ihmettä ruokakin alkoi Nemolle mökkireissulla maistua ihan toiseen malliin, kun liikkui ja touhusi niin paljon. Ruokakupit tyhjenivät välillä ihan ennätysvauhtia. Hyvä niin! Muutenkin Nemo jotenkin kehittyi reissulla hurjasti: motoriikka otti aimoharppauksen siellä kivien ja kantojen yli loikkiessa ja muutenkin tuli reippautta lisää. Myös vahtikoira nosti eräänä yönä päätään, kun yläkerrasta kuului kummallinen ääni... sille piti urista ja murista ja haukahdella. Lopulta piti ihan Nemon kanssa käydä katsomassa, että Venla se vaan siellä kuorsasi, sen jälkeen ei tarvinnut enää vahtia.

Yhtenä päivänä me ihmiset suuntasimme Ala-Härmään Powerpark-huvipuistoon ja jätimme Nemon mökkivahdiksi. Reissu oli mahdollinen, koska appiukko tuli päivällä pariksi tunniksi Nemon kanssa seurustelemaan. Saivat hekin tutustua toisiinsa sitten rauhassa, varmaan Nemo menee joskus tulevaisuudessa appivanhemmilleni hoitoon. Oli kuulemma Nemo ollut ihan kunnon koira, kaivellut kuoppia ja touhuillut paapan kanssa puuhommissa.

Yksi pieni haaveri mökillä sattui, eli Nemo jäi oven kolhaisemaksi. Lapsille ollaan koko ajan tolkutettu, että ovia ei saa paiskoa... no eikös sitten isäntä itse laittanut oven niin vauhdikkaasti kiinni, että viime tingassa perässä pujahtanut Nemo sai kolhun. Se ulvaisi ja kiljaisi, niin kuin sillä tapana on jo pienenkin kolhun saadessaan. Minä sitten tutkin kaikki paikat: tassut, hännän, kuonon... ehjältä tuntui koira, mikään kohta ei aristanut. Mutta sitten huomasimme, että toinen korva oli ponnahtanut pystyyn! Sitäkin kovasti tunnustelin, mutta yhtään ei ollut turvoksissa, aristanut tai kuumottanut. Mutta pystyssä sojotti! Pari päivää meillä olikin sitten hörppäkorvainen (1 hörö + 1 lurppa = hörppä) perhonen ja mietin jo, joudummeko heittämään hyvästit näyttelyhaaveille... No kyllä se korva sitten vähitellen laskeutui. Vieläkin se on vähän luimussa, siinä on takana sellainen pieni laskos, mitä ei aikaisemmin ollut. Ei näy pahasti, katsotaan lähteekö sekin ajan kanssa pois. Ja onneksi ei käynyt tuon pahemmin. Päivän kuvassa hörppiksemme silloin, kun korva oli aivan pysty.

Uimaan Nemo Neppunen ei hellepäivinäkään halunnut tulla, vähän saimme sen kahlailemaan. Sen sijaan yhtenä päivänä se halusi ehdottomasti tulla kanssani saunaan ja jopa lauteelle istumaan. Mikäs siinä, kiva saada saunaseuraa.

Kotimatkalla viime sunnuntaina kävimme Ikaalisissa Titi-nallen talossa. No Nemo jäi isännän kanssa pihalle istuskelemaan. Siellä olikin jännä olla, sillä pihalla aitauksessa oli muutama rauhallinen lammas. Nemo oli tosi innokas tekemään niihin tuttavuutta, haisteli ja häntä heilui. Vähän piti sitten haukahdellakin.

Nyt on tämä viikko oltu kotosalla, pesty pyykkiä ja eletty kaupunkielämää. Kyllä vaan tuntuu, että koiran kanssa pitäisi elää maalla... no ehkä me tästä sopeudumme. Tosin nyt pääsemme taas viikoksi mökille, tällä kertaa Orimattilaan. Sielläkin on lääniä koiran juosta ja kirmailla!

Ensimmäinnen rokotus on nyt myös haettu, samalta lääkäriltä jolla olimme ennen matkaa. Nemo ei edes huomannut piikkiä, kun sai samalla herkkuja mutusteltavakseen. Edelleen terve, hyvinvoiva koira! Aika paljon Nemo välillä rapsuttelee itseään (loisista ei voi olla kysymys, se nenäpunkkilääke tappoi kaikki muutkin mahd. sisä- ja ulkoloiset), joten lääkäri suositteli jotain rasvahappovalmisetta, auttaa kuivaan ihoon. Ai niin, matkan jälkeen 13 viikon ikäisenä paino oli 1740g.

Mitähän vielä. Rockyn kanssa käytiin taas leikkimässä yhtenä päivänä, on kiva kun on tuollainen sopiva remukaveri. Tosi hyvin leikkivät. Siinä missä Nemo häviää koossa (Rockyllä n. tuplasti painoa), se voittaa vikkelyydessä ja ärhäkkyydessä. Tuolla reissulla käytiin myös tutustumassa Nemon "kummitädin" Maaritin Wilson-kissaan. Nemo olisi pyytänyt kissaa kovasti leikkiin, Wilson oli vähän varautuneempi. Toisaalta sekin oli kiinnostunut ja katseli herkeämättä aidalta, kun Nemo ja Rocky peuhasivat. Eiköhän tuo Wilson Nemon hyväksy, Maaritilla oli aikaisemmin nöffi Luka, joten Wilsonilla on kyllä kokemusta koirista.

Sellaisia juttuja tällä kertaa!