Juhannusta ennen

Päivän kuvissa maailman söpöin koira Nemo-Nekkunenä sekä Nemo yöunilla päiväpeittomytyn päällä, vieressä pehmohaikara, joka on Nemon lemppari pehmolelu.

Loma sen kun lähestyy. Ylihuomenna olemme lähdössä juhannukseksi ja sen jälkeen vielä viikoksi Kristiinankaupunkiin mökille. Vähän jännittää, miten pitkät automatkat menevät pikkuisemme kanssa. Uskoisin kyllä, että mökillä Nemo viihtyy; siellä riittää puuhaa ja ihmeteltävää. Niin, kunhan ei sataisi, sitten on kyllä vähän kurjaa, kun ei tuota pikkupentua voi kovasti sateessa uittaa.

Nemon paino 11 viikon ikäisenä oli 1375g. Syö se jo pikkuisen isompia annoksia, mutta edelleen mieluiten vähän kerrallaan. Ruokakuppi on siis ollut toistaiseksi tarjolla melkein koko ajan. Vaikka välissä ottaisi pois, ei Nemo kuitenkaan syö seuraavalla kerralla sen enempää.

Huomenna koitan soittaa eläinlääkäriin ja varata ajan rokotuksia varten. Lisäksi vähän huolettaa Nemon silloin tällöin saamat "röhkimis-hengen haukkomis"-kohtaukset. Niitä on tullut useampina päivinä yksi tai kaksi päivässä, yleensä menee nopeasti ohi. Tänään illalla tuli pidempi ja mietinkin, pitäisikö käydä lääkärissä nyt vielä ennen juhannusta. Voin tietysti kysyä samalla asiasta, kun varaan rokotusaikaa. Muuten Nemo on kyllä oikein pirteä, vauhdikas ja terveen oloinen, ettei tässä varmaan mikään hätä ole.

Ihanasti alan vähitellen tutustua Nemoon. Sekin pitää koko ajan paremmin kontaktia, nimensä kuullessaan keskeyttää heti hommat ja katsoo silmiin. Nemo myös rakastaa pikku "koulutushetkiämme". Hienosti sujuu jo istuminen, maahan meno ja sivulle sekä luoksetulo. Seisominen ja paikalla odottaminen ovat seuraavat jutut, joita pikku hiljaa olemme aloitelleet. Tehdään siis minuutin, parin harjoituksia ja Nemo ei meinaa pysyä nahoissaan, kun on niin intona. Siksi tuo odottaminen on toistaiseksi nanosekunnin rauhoittuminen -> palkka... Siitä on hyvä aloittaa :)

Sunnuntaina tehtiin eka vähän pidempi kävelylenkki. Nemo on aluksi aina vastahakoinen lähtemään kodin luota mihinkään, mutta sitten kun päästään vähän kauemmaksi, se kipittää oikein iloisesti. Maailma on avara ja vähän jännittävä... Toisaalta Nemo suhtautuu erittäin luottavaisesti asioihin ja etenkin ihmisiin. Se uskoo ja tietää, että kaikki rakastavat sitä :) Eli olemme harjoitelleet ihmisten ohittamista ilman kiskomista ja hyppimistä kohti. Tosin monta kertaa lenkin aikana saa pysähtyä vastailemaan kysymyksiin ja kuuntelemaan ihastuneita huokailuja "on se niin söpö", "voi kun se on pieni", "IHANA"! No onhan se!

Myöskin herkkujen maailma alkaa vähitellen avautua Nemolle, kun olemme tarjonneet sille erilaista pureskeltavaa. Toistaiseksi suurin hitti on ollut sian saparot. Myöskin sellainen naudan mahalla täytetty pieni putkilo sekä pieni kenkä ovat olleet jäystämisen arvoisia ja savustettu naudan luu myös mieleinen, vaikka ensin se vähän jännittikin, kun tuoksui niin oudolta! Kuivattu kana on tosi tosi hyvää, sitä käytetään nyt sitten erikoisherkkuna spesiaalitilanteissa.

Sellaisia kuulumisia nyt juhannuksen alla. Nyt varmaan tuleekin sitten pidempi tauko bloggaamiseen, kun tulemme mökiltä vasta kesäkuun lopussa.