Kasvaa se

Kaikista epäilyistä huolimatta Nemo on kasvanut varmaankin mainiosti. Sanon varmaankin, kun en tosiaan tiedä, mitä vauhtia tämän ikäiset perhoset tapaavat kasvaa. Joka tapauksessa, tuore paino eiliseltä on 1285g, ikää siis kymmenen viikkoa. Ja kyllähän tuo jo paremmin syökin. Näyttäisi siltä, että kerran päivässä syö vähän enemmän, muina ruokintakertoina vain näykkii pari suullista. Kuivia nappuloita olen pitänyt jatkuvasti tarjolla, niitä on vähän rouskutellut aamulla aikaisin.

Nemo on loksahtanut perheeseemme uskomattoman hyvin. En olisi arvannut, että näin pian tuntuu siltä, kuin se olisi kuulunut perheeseemme aina. Oma onneni on täydentynyt ja elämä Nemon kanssa tuntuu luontevalta ja aika vaivattomaltakin. Pienihän Nemo vielä on, mutta ainakin nyt tuntuu, että olisi jotenkin helpompi kuin Ronja tai Rasmus pentuina. No seurakoirahan phálene on, joten sikäli tietysti luonnollistakin, että sen kanssa on helppo elää.

Vieraita on käynyt Nemoa ihailemassa, viimeeksi tänään siskoni ja hänen avomiehensä. Kaikki vieraat Nemo ottaa yhtä iloisesti ja luottavaisesti vastaan. Luonteeltaan Nemo tuntuu olevan melko rohkea, avoin ja ystävällinen.

Eilen Nemo tapasi toisen koiran meille kotiutumisensa jälkeen. Olemme päättäneet, että Nemo saa muutamia tuttuja koiria tavata jo ennen rokotuksia, jotta sosiaalistuminen alkaisi ja sujuisi hyvin. Eka leikkikaveri oli kääpiösnautserin pentu Rocky naapurista, joka on Nemoa päivän vanhempi. Juuri sopiva painikaveri siis! Eilen sitten vierailulle tuli Fanni, parhaan ystäväni lapinkoira 9kk. Fanniin Nemon on tärkeä tutustua, koska olemme paljon tekemisissä ystäväni perheen kanssa. Fanni oli alkuunsa aivan tohkeissaan ja pidimme tietenkin siitä kiinni, ettei innostuksissaan jyrää Nemoa. Ei ehkä paras tapa antaa koirien tutustua, mutta ei tässä muutakaan voinut, mitenkään ei voi vielä pitkään aikaan niiden antaa leikkiä vapaasti, ettei vaan satu vahinkoa. Mahtavaa oli kuitenkin huomata, että hetken arasteltuaan Nemokin oli Fannista aivan älyttömän innoissaan, pyysi leikkiin, riehui, eikä ollenkaan pelännyt itseään paljon isompaa, villiä koiraa! Ja lopulta sitten Fannikin rauhoittui ja koirat pötköttelivät vierekkäin ja nauttivat toistensa seurasta. Tuo päivän toinen blogikuva on vähän hurjan näköinen, mutta tilanne on täysin hallinnassa ja koirilla on erittäin hauskaa!

Käsittelyharjoitukset ovat myös edenneet ja pikkuisen on jo kokeiltu harjoitella jotain juttuja makupalapalkalla. Esimerkiksi istuminen sujuu pyynnöstä jo hienosti. Oppivaisen oloinen otus. Hihnassa se myös kulkee jo oikein nätisti. En kyllä sitä juurikaan vielä pidä hihnassa muutoin kuin harjoituksen vuoksi, sillä tuolla "ulkomaailmassa" Nemo kulkee erittäin tiiviisti kannoilla ja pitää jatkuvaa kontaktia. Jos ihmisiä tai koiria tulee vastaan, otan sen syliin tai pyydän istumaan ja annan makupalan niin ettei se huomioi ohikulkijoita. Olenkin miettinyt paljon Tuire Kaimion ohjetta, ettei koiran pitäisi koskaan saada tervehtiä toisia koiria hihnassa kävelylenkillä, vaan koira pitäisi opettaa olemaan piittamatta ohikulkijoista. Näin säilyisi koiran turvallisuuden tunne siitä, että ihminen (=laumanjohtaja) pitää huolen, ettei vieraat pääse liian lähelle eikä niistä siis tarvitse edes välittää. Tietyllä tapaa hyvin järkevä neuvo, mutta kuinkahan moni sitä noudattaa? Aika lailla saisi selitellä, miksi ei päästä koiraansa haistelemaan sopivaa vastaantulijaa. Nyt on vielä helppoa, kun Nemo on pieni eikä sillä ole rokotuksia, joten ei se pääsisi muutenkaan tervehtimään. En olekaan vielä ihan päättänyt kantaani tähän asiaan. Opettelemme nyt toistaiseksi kauniisti ohittamaan muut koirat ja mietin asiaa vielä. Onneksi melko lähellä on koirapuisto, jossa on myös pienten koirien puoli. Eli vaikka päätyisin siihen, että lenkeillä ei koiria tervehditä, on joku leikki - ja treffipaikka tiedossa. Pyysinpä tässä yhtenä päivänä aivan vieraalta rouvalta puhelinnumeronkin, hänellä kun oli 16-viikkoinen papillonneiti ja asuvat ihan tuon koirapuiston vieressä. Sovimme, että viestittelemme ja järjestämme treffit koirille sitten, kun Nemolla on rokotukset kunnossa, loppukesästä siis. Kyllä vaan koirat yhdistävät ihmisiä, en ollut muistanutkaan miten mukavaa tämä puoli koiran omistamisessa on.